Uteliaita kauempaakin

Omapitäjäläisten mielestä meijeri oli sellainen ihme, että sitä poikettiin ihastelemaan kirkkomatkoillaan. Mutta uteliaita tuli kauempaakin: ”ensimmäisenä Kokemäen komeet 21 hevosella, sitten retkikuntia etelästä ja pohjoisesta, idästä sekä lännestä”, noin merkitsi muistiinpanoihinsa meijerin kirjanpitäjä A.A. Mattila. (Lähteet Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949 ja Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Erehtymisen häpeä

Mutta epäilijöitäkin riitti. ”Ilkeimmät ennustivat julkisesti, että mahtavasta rakennuksesta tulisi Kivirantaan hyvä heinäsuuli”. Heidän osakseen jäi ”erehtymisen häpeä”. (Lähde: Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Velkaa vaan oli riittävästi

Puinen meijerirakennus valmistui vuoden 1899 lopulla Kivirannan tilan maille Punkalaitumenjoen rannalle Särkimyssillan päähän. Se oli ”ajan oloihin katsoen verrattain suuri ja komea, jopa niin että se oli tovin maamme mallimeijeri".
Velkataakka tuntui alkutaipaleelle lähdettäessä niin musertavan suurelta, että meijerin ensimmäinen kirjanpitäjä A.A. Mattila muistelmissaan lausuu: 'Velkaa vaan oli riittävästi eikä juuri mitään muuta'.” (Lähde: Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949)

Rasvainen voitto

Pitäjämeijerin osakkaaksi ei syntyvaiheessa ollut tungosta. ”Säännöt määräsivät ettei osakkeita saanut merkitä enempää kuin lehmäluku salli.” ”Liikkeen tuottama voitto-osuus oli jaettava maitomäärän ja rasvapitoisuuden eikä osakeluvun mukaan.” (Lähde: Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Yhteismielin ja yhteisvoimin

Huittisten Osuusmeijerin (1899-1988) ensimmäisessä vuosikertomuksessa heretään ihan runolliseksi. Johtokunta toivoo, että ”tämän yhteistoiminnan muotoon perustetun liikkeen kaikkien jäsenten ja maidonantajain keskuudessa vallitsisi rakkaus ja sopu, sillä ainoastaan niiden kautta on siitä paikkakunnallemme koituva aikain kuluessa se todellinen, kouriintuntuva hyöty, mikä sillä on aiottukin. Kun näin pyrimme kukin yhteismielin ja yhteisvoimin kantamaan kortemme yhteiseen kekoon, niin siitä on tuleva mahtava vuoksi, joka nousee virraksi kansojen luoksi”. (Lähde: Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949)