”Huittisiin oli saatu uusi komia meijeri. Ja lehmiä oli melkein joka talossa ja maidon valmistaminen voiksi omalla separaattorilla ja kirnulla hankalaa. Silloin Jokisivullakin kyläläiset keskustelivat. että pitäisi saada maitokuski, joka veisi maidot meijeriin.
Minun isäni rupesi siihen hommaan. Hän vei hevosella ja kovapyöräisillä kärryillä jokisivulaisten maidot meijeriin. Meiltä ensin maantien varteen, sitten käynti Vampulan rajalle ja Raitniemen tienhaarassa kääntämässä ja sieltä Lauttakylään. Matkaa oli yhteen suuntaan yli kymmenen kilometriä. Tämä tapahtui 1920-luvulla. [--]
Isän kuskihommat loppuivat kestettyään parikymmentä vuotta. Meidän maitokannumme vietiin sen jälkeen vanhantien varteen kahden kilometrin päähän.
Minä ne melkein sataprosenttisesti sinne vein. Ensin Rytille yksipyöräisellä, mihin sopii kaksikin kannua tai vesikelkalla tai suksikelkalla. Rytiltä sitten hevosella tai kesällä
pikkurattailla. Atte sanoi: ’Ei saa juosta, ettei renkaat kuumene’...
Loput Mauno Suonpään kirjoituksesta löytyy
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti