Kuskit toivat poikiaan kuskintyön oppiin ja katsomaan 17-vuotiasta tyttöä. Ja pojat vaan töllötti, minä en ollut tietävinäänkään. [--]
Ja sen minä muistan aina, että kun olin liikkeellä niin, että päässä
oli hattu ja mukana käsilaukku, niin isännöitsijä Söyrinki tervehti
kohteliaasti lakkia nostamalla. Mutta kun päässäni oli liina ja
polkupyörällä lehkotin, niin hän tervehti paljon krouvemmin...
Maitomyymälän kesäapulainen muistelee 1920-luvun lopun suvea lisää
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti