keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Maito kulki meijeriin myös tulvien aikaan


Suomen Kuvalehden jostakin huhtikuun numerosta vuodelta 1936 löytyy valokuvia Vesiniityn tulvamaisemista. Tuolloin Vesiniitty oli kuin pohjalainen latomeri.
Yhdestä kuvista tunnistin isoisäni Villehard Jalmar Lauhasen (1897-1991), joka toimi silloin myös maitokuskina.

Myös tulvien aikaan maito oli saatava meijeriin. Niinpä Lauhan ja Vesiniityn maitoja kuskattiin ensin veneellä Vesiniityntien alkupäähän vesirajan kohdalle. Isoisäni, jota myös Haarttiksi kutsuttiin, "roudaa" muiden miesten kanssa maitokannuja veneestä hevoskyytiin Vesiniityllä liki Ritakallion talon suuleja.

Pappa oli maanviljelijä, kirvesmies ja tukinajuri. Ikänsä puolesta hän oli Talvisodassa hevosmiehenä. Jatkosotaan hän ei ikänsä takia eikä Talvisodassa haavoittumisensa takia päässyt. Kalastusta pappa harrasti Kokemäenjoella ja Loimijoella elämänsä loppuun asti yli 90-vuotiaana.

Myöhemmin maitoa kuskattiin traktoreilla. Vesiniityltä muistan n. vuoden 1952-mallisen Zetor A -sarjan traktorin ja sitä ajaneen kuski-Haaviston, joka asui Nanhialla. Mummolassani oli Zetor K -sarjan korkeapyöräinen traktori ja täsmälleen olympiavuoden mallia.
Kuski-Haavisto otti muun muassa Lähteenmäen Laurin (1900-1993) tilan maidot kyytiin. Lähteenmäestä muistan ne monet karjatilapalkinnot, jotka Lauri oli saanut eri maatalousnäyttelyistä. Lähteenmäessä oli lehmiä vielä 2000-luvulla. Aikanaan Lähteenmäki tunnettiin maakunnassa talkkunanvalmistuksesta.

Vielä joskus 1970-luvulla Vesiniityllä ja Lauhassa pidettiin enemmänkin lehmiä. Minäkin pääsin mummolassa apupoikana kuskaamaan maitoja rattailla jokirannasta tienvarteen kannupukille maitokuskia varten. 

Joskus muistan "avustaneeni" isäni mummolan maitokuljetuksiakin Lauhantienvarteen. Mentiin Hakasen koivukujaan pitkin ja varottiin isoja valtaojia. Koivut oli joskus 1918 istuttanut isoäitini isä edesmennyt Nestori Pokela, sen ajan agrologi ja Takkulan kartanon entinen tilanhoitaja. Isäni  Ano Lauhasen mummola oli silloin edesmenneen pitäjänneuvos Toivo Hakasen sekä edesmenneen Aino Hakasen (os. Pokelan) maatila.

Keväällä 1966 Hakasen Topin 50-vuotispäiville mentiin kai veneellä kevään suurtulvien aikaan. Veneellä kuskattiin maidot silloinkin.



Se oli aikanaan suuri hetki Lauhassa heinäteon aikaan, kun ruokatunnilla talkooväki sai Huittisten meijeriltä tuotua jäätelöä jälkiruoaksi. Aili-mummuni (1904-1992) palkitsi suuren talkooväen meijerin kaupan tuotteilla -siis minutkin nappulakopan kantajan.

  

Kun väki vanheni, niin muistelen, että  Hakaselta, Lauhaselta ja mummolani naapurista, Mäkelästä laitettiin lehmät ja hevoset pois joskus 1970-luvun alussa.  Aino ja Toivo Hakanen muuttivat silloin uuteen Vehnähoviin Lauttakylään. Eläkkeellä olevan pikkuserkkuni, aluepalopäällikkö Pekka Lehtisen mummu, edesmennyt Alli Mäkelä (os. Pokela) jäi asumaan tilalleen Loimansuuhun mummulani naapuriin. Alli piti kuttua ja teki hyvää kutunjuustoa kotonaan. Mummuni ja pappani jatkoivat kanojen pitoa Lauhassa. 



Kovaa aikaa se oli tulvien keskellä aina, myös maidontuotanto ja karjanruokinta. Silloisessa Huittisten kunnassa satovahinkoja arvioinut kommunistipuolueen edustaja oli kai 1950-luvun alun tulvien aikaan osaltaan sanonut, ettei ensikertaiselle heinälle maksettaisi  tulvista satovahinkokorvausta, kun ensikertaisen heinän kasvatus sisältää muutenkin riskejä. 

Eikä se ollut pyhinäkään helppoa.  Vuonna 1974 mummu ja pappa eivät päässeet joulusaunaan, kun Kokemäenjoen vesi nousi rantasaunan lattialle ja kiukaanpesään.



Muistelman laati
metsänhoitaja Risto Lauhanen
Ylistaro as. Seinäjoki

Aleksanterin ja Nikolain kuparikolikoilla

Mukulana, heti pystyessäni kantamaan kolmen litran läkkikannulla, hain Huittisten meijeristä joppia. Isä anto keisari Aleksanteri ja Nikolain kirjaimin A ja N tyyliteltyjä kuparikolikoita, niillä sai kannun täyteen joppia.

Aina riitti näitä kookkaita kolikoita. Mieleeni on tullut, maksettiinko isälle palkka näillä kolikoilla. Vuosien aikana en muita kolikoita joppia hakiessani käyttänyt.

Mukulana joppijonossa näki ja koki jos jonkinlaista käyttäytymistä. Työnnettiin sivuun sanoen "pois tieltä, sinulla on aikaa". Mutta mitä mukulan vanhemmat ajattelivat pitkäksi venyneestä joppireissusta. Jonossa kuuli juorut ja päivän uutiset.


Sota-aikana meijeristä sai erittäin hyvää kirnupiimää, nykyisin se on kuin kirnun pesuvettä. 

Silloinen piimä oli hyvää limpun liemenä. Meillä oli noin 5 x 5 metrin ala sokerijuurikkaalla. Siitä sai täyteen 80 litran padan, jossa keitettiin siirappia. Piimälimput kun voideltiin siirapilla, se maistui kun olisi kakkua syönyt.

- Kalevi Siltanen -

Vähän aikaa ja neliöitä

...julkaisun sivulla 17 Olli Salonoja ei osannut sanoa miksi kaupassa oli tungosta. Äiti muisti, että kauppa oli auki 8-10. Kauppatila oli melko pieni, siinäpä saattaa olla yksi syy tungokseen.
Äiti muistaa hyvin ne säiliöt, joista maitoa myytiin ja asiakkaiden astioihin laskettiin hanasta. Varmaan moni muukin tämän muistaa.

- tytär M. -