Reino Rautava kirjoitti meijeriharjoittelupäiväkirja 1.9.1940-13.8.1941. Kiitos Hannu Virtasen saimme päiväkirjan puhtaaksikirjoitettavaksi ja julkaisuumme painettavaksi. Sivuille mahtuu niin meijeriaskareita kuin muuta elämää ja ajan kuvaa.
Ensimmäisenä päivänä
Aamulla tuntui jotenkin oudolta kun kellon soidessa heräsin klo 4.30. Olihan tämä ensimmäinen päivä vieraassa meijerissä. Puin itseni ja lähdin laskeutumaan portaita alas meijeriin. Täällä oli jo meijerikkö valmiina minua opastamaan kirnuujan apulaisen
tehtäviin. Koneellisen jäähdytyksen johdosta oli työ aivan erilaista kuin edellisessä meijerissä.
Kirnuamisen alettua pääsin hetkeksi sisälle. Tämäkin oli minulle uutta, sillä esiharjoittelijana ollessani ei minulla ollut tilaisuutta tällaisen ‘kahvihetken’ pitoon, kun en asunut meijerillä.
Työt sujuivat siten toisten opastaessa tuttua latuaan, kunnes yhtäkkiä huomasin ensimmäisen työpäivän päättyneen. Ihmettelin vain itsekseni, että eipä olisi näin pian luullut menevän.
[--]
18-7-41 Metsäpalo
Heti päästyämme töistä, hätyytettiin kaikki miehet meijeriltä sammuttamaan Suttilassa syttynyttä metsäpaloa. Ajoimme ensin kymmenisen km maantietä ja sitten 4-5 km kapeaa ja kivistä metsätietä ennen kuin pääsimme palopaikalle.
Onneksi oli palo jo saatu sammumaan sen tuhottua ainoastaan muutamia kymmeniä metrejä maan pinnassa olevaa kasvillisuutta. Puihin ei tuli ollut vielä kajonnut.
[--]
6-8-41 Sankarihautaus
Kävimme äsken kirkkomaalla seuraamassa sankarihautausta. Meidän siellä ollessamme vietiin neljä vainajaa hautaan. Arkkuja kantoivat suojeluskuntalaiset ja ruumishuoneen oven edessä oli kahden sk:laisen muodostama vartio. Haudalla veisattiin virsi, pastori Jokinen puhui ja omaiset laskivat kukkansa, jonka jälkeen hauta luotiin umpeen.
Väkeä oli melkoisesti poikkeuksellisen kylmästä säästä huolimatta.
Nyt on tänne haudattu jo yli 20 tässä sodassa kaatunutta.
13-8-41
Tänään oli viimeistä edelliset rasvakokeet. Kun oli ylimeijeriköllä kesäloma, ja olin vapaavuorolaisena, niin jouduin ottamaan koemaitoja.
Ensin oli vähän outoa, mutta pianhan siihen tottui. Jalat vähän puutuivat, kun täytyi koko päivä seisoa paikallaan...
Lue loput harjoittelupäiväkirjasta
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti