Reiät pitivät pinnalla

Juuston valmistukseen Huittisten meijerillä ehdittiin mukaan 1916-1917. [--]

Juustoa valmistettiin vuoteen 1941, koska siihen asti hyvä hinta teki siitä erittäin kannattavan artikkelin. Vuonna 1941 juustonvalmistus alkoi tuottaa tappiota säännöstelymääräysten takia. [--]

Emmental-juuston tahkoaminen aloitettiin uudestaan vuonna 1949. Juusto piti meijeriä pinnalla vielä 1980-luvullakin. [--] Viimeinen juusto valmistui vuonna 1986...
Lähteet: Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1, Viikki, Raimo 2000:
Suur-Huittisten Historia IV, Viikki, Raimo 2001: Suur-Huittisten historia V.



Lisää meijerin juustoisasta historiasta
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa

Vähintään hopeakaivokselta tuntui...

Elokuussa 1967 perustettiin Osuuskunta Esan Maito,mukana olivat Huittisten meijeri sekä Vampulan ja Keikyän Osuusmeijerit sekä Punkalaitumen ja Kartanonmaan Osuusmeijeri Oy. Esa tarkoittaa tässä Etelä-Satakuntaa. Historioitsija Raimo Viikin mukaan Huittinen pyrki muutenkin olemaan seutukunnan keskus. 1980-luvun alussa mukaan tuli Kiikan Osuusmeijeri. [--]

1980-luvun puolivälin jälkeen huittislaista meijeriä käytettiin enää maakuntajakeluun ja maidon purkamiseen. Maito kuljetettiin Turkuun Maito-Auran pakattavaksi ja kuljetettavaksi...
Lähteet: Viikki, Raimo 2000: Suur-Huittisten Historia IV, Viikki, Raimo 2001:
Suur-Huittisten historia V, Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin.
Huittisten Osuusmeijeri Oy 1899-1949.


Lisää lopun aikojen historiaa
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa

Meijerskaa autettava lämmityksessä

[--]
6) Kuorima-asemien kuskien on
autettava meijerskaa maidon lämmityksessä.
7) Kesällä on käytettävä linjaalirattaita.
8) Voikuskin on kerran viikossa vietävä
drittelit Kiikan asemalle ja paluukuormana
tuotava meijerille kuuluvat tyhjät astiat
ja muut saapuneet tavarat.
[--]



Lisää meijerin johtokunnan kuskeille laatimia periaateohjeita
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa,
lähde: Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin. Huittisten Osuusmeijeri Oy 1899-1949

 

Hakkaamisella ilmoitettava meijerskoille

"Meitä [virkailijoita] oli kaikkiaan neljä henkilöä, nim. meijerskat Hilma Laakso Osaralta, Aino Tuominen Tyrväältä, koneenkäyttäjä Frans Kivimäki Punkalaitumelta ja kirjanpitäjä A. A. Mattila Sahalahdelta. [--]  Keskenämme käytetyt nimemme olivat 'isäntä', 'emäntä', 'tytär' ja 'masinisti'."

 

"Työjärjestelmä oli seuraava: Aamulla kello 2, viimeistään ½3 alettiin kirnuaminen, jota kesti siksi kunnes kuskit alkoivat saapua. Allekirjoittanut [A. A. Mattila] sai nukkua noin puoli tuntia kauemmin eli siksi kun 'emäntä' oli saanut kahvin valmiiksi, mikä yhdessä meijerskain puolella olevassa keittiössä juotiin. Aamiaistuntia ei ollut, vaan kukin koitti syödä kädestään mitä sattui saamaan.

 

Noin seitsemän aikaan tulivat ensimmäiset kuskit, jolloin alkoi maidon vastaanottaminen. Separaattorit pantiin käyntiin noin kello puoli kahdeksan. Samalla alkoi myös maidon takasin antaminen, joka suurimmaksi osaksi oli 'tyttären' huolena. Maidon vastaanottaminen oli vuoroon 'emännällä' ja 'isännällä'. Kirnuamisen toimitti 'tytär', voinvaivauksen 'emäntä' ja pakkauksen 'isäntä', paitsi silloin kun meijerskoilla olivat sulhasensa vieraana kuului luonnollisesti voin pakkaus heille.

 

Työ kesti tavallisesti kello yhteen, mutta joskus myöskin kello kolmeen. Viimeiseksi ruokittiin sikoja, jossa myöskin 'masinisti' oli apuna. Työstä pääsyä sitte kun oli saanut kuivat vaatteet päälleen syötiin vankka päivällinen, jonka jälkeen pakostakin nukahdettiin. Allekirjoittaneelle kuului m.m. iltapäivän kahvinkeitto, jonka valmiiksi tultua oli seinään hakkaamisella ilmoitettava meijerskoille." (Lähde: Mattila A.A., 1920 Katkonaisia muistelmia Huittisten Osuusmeijeristä sen alkuajoilta. Söyrinki, Frans (toim.) Huittisten Osuusmeijeri Oy:n 20-vuotiskertomus 1900-1919.)

 

Uteliaita kauempaakin

Omapitäjäläisten mielestä meijeri oli sellainen ihme, että sitä poikettiin ihastelemaan kirkkomatkoillaan. Mutta uteliaita tuli kauempaakin: ”ensimmäisenä Kokemäen komeet 21 hevosella, sitten retkikuntia etelästä ja pohjoisesta, idästä sekä lännestä”, noin merkitsi muistiinpanoihinsa meijerin kirjanpitäjä A.A. Mattila. (Lähteet Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949 ja Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Erehtymisen häpeä

Mutta epäilijöitäkin riitti. ”Ilkeimmät ennustivat julkisesti, että mahtavasta rakennuksesta tulisi Kivirantaan hyvä heinäsuuli”. Heidän osakseen jäi ”erehtymisen häpeä”. (Lähde: Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Velkaa vaan oli riittävästi

Puinen meijerirakennus valmistui vuoden 1899 lopulla Kivirannan tilan maille Punkalaitumenjoen rannalle Särkimyssillan päähän. Se oli ”ajan oloihin katsoen verrattain suuri ja komea, jopa niin että se oli tovin maamme mallimeijeri".
Velkataakka tuntui alkutaipaleelle lähdettäessä niin musertavan suurelta, että meijerin ensimmäinen kirjanpitäjä A.A. Mattila muistelmissaan lausuu: 'Velkaa vaan oli riittävästi eikä juuri mitään muuta'.” (Lähde: Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949)

Rasvainen voitto

Pitäjämeijerin osakkaaksi ei syntyvaiheessa ollut tungosta. ”Säännöt määräsivät ettei osakkeita saanut merkitä enempää kuin lehmäluku salli.” ”Liikkeen tuottama voitto-osuus oli jaettava maitomäärän ja rasvapitoisuuden eikä osakeluvun mukaan.” (Lähde: Viikki, Raimo 1989: Suur-Huittisten historia III,1)

Yhteismielin ja yhteisvoimin

Huittisten Osuusmeijerin (1899-1988) ensimmäisessä vuosikertomuksessa heretään ihan runolliseksi. Johtokunta toivoo, että ”tämän yhteistoiminnan muotoon perustetun liikkeen kaikkien jäsenten ja maidonantajain keskuudessa vallitsisi rakkaus ja sopu, sillä ainoastaan niiden kautta on siitä paikkakunnallemme koituva aikain kuluessa se todellinen, kouriintuntuva hyöty, mikä sillä on aiottukin. Kun näin pyrimme kukin yhteismielin ja yhteisvoimin kantamaan kortemme yhteiseen kekoon, niin siitä on tuleva mahtava vuoksi, joka nousee virraksi kansojen luoksi”. (Lähde: Ytti, Matti 1950: Piimäpuodeista suurmeijeriin, Huittisten Osuusmeijeri 1899-1949)