keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Karjakoksi eteläänn

[--] Lypsymatkat veivät aamuin illoin runsaasti aikaa. Lehmiä oli enemmän ja laitumet olivat kaukana kuten kotitalosta kolmen kilometrin päässä olevat pelto- ja metsälaitumet.
Lypsymatkat äiti teki polkupyörällä. Isän veli Esko hitsasi takalaveria varten telineen, johon mahtuivat maitokannut, toisessa sarvessa keikkui lypsyämpäri siivilöineen ja toisessa puuroämpäri.

Kävin joskus iltalypsyllä, jolloin eniten minua kiukutti veräjä, sillä myös naapuri laidunsi lehmiään metsässä, ja heidän laitumensa oli ennen meidän laiduntamme. Veräjä ei ollut mikään kätevästi saranoilla liikkuva lautaveräjä vaan vetelä piikkilankaveräjä. Pyörä piti myös saada pysymään pystyssä aitatolpan nojalle...





Airi Viitasen kirjoitus kokonaisuudessaan
Ehheetä maitoo - muisteluksia Huittisten meijeristä -julkaisussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti